Historia

Forssan V.P.K.

 

Perustaminen ja historia

Elämä niukkoine antimineen ja tinkimättömine vaatimuksineen oli johdattanut tehtaalaisväestön yhteistoiminnan tielle. Mutta kiintoisaa on havaita, miten vasta huvituksen ja tiedon etsinnästä alkusa saanut yksilöiden parveilu ja ryhmittely saattoivat heidät joukkotoimintaan, joka sitten 1880-luvulta lähtien versoneessa yhdistys- ja seuraelämässä ohjautui järjestyneisiin muotoihin ja nostatti suuret väestömassat yhteiskunnalliseen ja taloudelliseen voimaan.


Kolme tärkeätä ja vaikuttavaa yhdistystoimintapiiriä on paikkakunnaltamme tässä suhteessa mainittava kahdelta viimeiseltä vuosikymmeneltä: palokunta, raittiusseura ja työväenyhdistys. Ensin mainittu oli näistä entisajan Forssalaisille kaikkein läheisin ja yksimielisyyttä kehittävin. Forssan nykyinen V.P.K. lukee alkunsa vuodesta 1882.

Mutta jo kymmenkunta vuotta sitä ennen v. 1872 tapahtuneen kehruutehtaan palon jälkeen, koottiin paikkakunnalla ensimmäinen "sammutuskunta". Se ei ollut pitkäikäinen koska se ei toiminut sääntöjen perusteella yhdistysten tapaan. Siitä ei ole mainintaa enää vuoden 1877 kutomon suurpalon yhteydessä mitään eikä oikeastaan paljon ennen sitäkään. Vuodesta 1885 lähtien palokunta alkoi pitää Pekolanhaassa arpajaisia vuosijuhlansa yhteydessä.

Nuo palokunnanjuhlat tulivat niin suosituiksi, että niihin usein kokoontui yleisöä 1500-2000 henkeä. V.P.K. juhli samassa paikassa useita pyöreitä vuosiansa kalustoineen ja marssien torilta nykyiseen sortohakaan. Kauppaneuvos Axel Wilhelm Wahren oli sen verran maailmaa nähnyt, että hän tiesi vapaapalokuntaharrastuksen sopivan hyvin silloiseen Forssaan.

Tammikuun 13. päivänä 1877 klo 00:15 syttyi Viksbergin kutomo tuleen. Kutojat pelastivat tabellinsa ja kaikki kantoivat vettä. Tuhoutunut omaisuus oli 26 vuoden työn tulosta. Kauppaneuvos Axel Wilhelm Wahren oli tuolloin 63-vuotias. Tunsiko hän epätoivoa tuossa tilanteessa?

Oliko tuo tapahtuma osa hänen kuolinsyytään kahdeksan vuotta myöhemmin? Kaikki muu jää arvailujen varaan paitsi, että tuona iltana tehtaan omistaja päätti varustautua tulipalojen varalta. Toteutus tapahtui v. 1882. Sitä edelsi onnistunut liiketoiminta. Moskovan näyttelyn jälkeen kauppa kävi hyvin, varastot hupenivat, investoitiin. Silloin oli aika henkäistä ja perustaa vapaaehtoinen palokunta Forssaan.

Kun kehruutehtaan ylin kerros paloi varsin pahoin elokuun 12. päivänä 1882, huomattiin saamattomuudeksi, ettei Forssaan ollut saatu palokuntaa. Silloin syntyi Forssan VPK. Tähdennämme vain, että Forssan VPK varsinaisen tarkoitusperänsä ohella kehitti erinomaisen tehokkaasti paikkakunnan yhdistystoimintaa ja juhlillansa sekä soitto- ja näytelmäharrastuksillaan veti työläiskansaa valistuspuuhien piiriin. Soittokunta perustettiin vuonna 1896 ja sen johtajaksi K.V. Hellberg. Huomioitavaa on, että Forssan VPK on maaseudulle perustettujen palokuntien joukossa ensimmäisiä. Sitä ennen oli palokuntia perustettu, mutta suurin osa oli kaupunkeihin.

Perustajina olivat seuraavat henkilöt: tri A. Procopé, ins. A. Borgström, työnjohtaja O.F. Wessman, kirjanpitäjä K-G Henrikkson, insinööri Ch. Bruun ja tilanhoitaja Fr.Skeppstedt. Johtokunnan puheenjohtajaksi ja ylipäälliköksi tuli kauppaneuvos Wahren.

Perustamishanketta lämpimästi kannatti silloinen Forssan osakeyhtiö, joka luovuttikin käyttöön sen ensimmäisen kaluston. Palokunnassa oli aluksi 3 osastoa: sammutus-,korjaus- ja vesiosasto.

Ensimmäinen päällikkökunta valittiin tammikuussa 1883, jolloin ylipäälliköksi tuli isännöitsijä A.W. Wahren, varaylipäälliköksi Ch. Bruun. Jäsenmäärä oli alkuaikoina 374 miestä, myöhemmin paljon yli 400.

1890-luvulla palokunta puuhasi omaa taloakin ja piti sitä varten arpajaisia, mutta hankkeen toteutuminen siirtyi 1900-luvun puolelle. Palokunnalla oli talo uudessa kylässä, joka hankittiin 4.12.1914. Se paloi suurpalossa 26.6.1929. Palon jälkeen ei sinne enää rakennettu uutta palokunnantaloa ja sen tontti myytiin kauppalalle vuonna 1960 ja niillä rahoilla ostettiin erittäin ajanmukainen Mercedes -paloauto.

Puheenjohtajat

A. Wahren1882
Aug. Borgström1886
K.E. Palmen1900
K. Meyer1907
J.V. Orell1907
K. Meritähti1910
O. Honka1911
J.V. Orell1912
J. Ignatius1918
A.V. Gardberg1927
A. Jansson1947
A. Marttila1953
S. Kilpinen1956
M. Pakkanen1963
A. Marttila1964
S. Kilpinen1968
A. Koivisto1970
V. Järvinen1972
T. Vaittinen1977
V. Nurminen1983
M. Lindfors1984
T. Vaittinen1985
P. Setälä1986
M. Helin1996
H. Koivunen2000
J. Henriksson2001
T. Holopainen2005
K. Vainio2014

Sihteerit

A. Procopé1882
A. Nyman1889
K.G. Palmu1907
E. Uutela1955
A. Salonen1956
K. Tuomi1960
L. Kujanpää1963
E. Koskela1966
L. Kujanpää1968
V. Nieminen1970
A. Marttila1973
V. Nurminen1977
S. Vaahtera1980
K. Vainio1999
M. Rönn2014
R. Latovehmas2018
A-P. Haavisto2020

Päälliköt

A. Wahren1883
C.H. Bruun1886
Berggren1888
Borgström1890
K.G. Schoultz1896
L.H. Wahren1900
K.G. Schoultz1907
S. Yrjölä1907
W. Hällström1910
K.G. Schoultz1911
A. Cederqvist1920
A. Jansson1925
E. Eräpuu1947
E. Leppäkoski1948
K.V. Kilpinen1952
K. Tuomi1963
A. Koivisto1966
K. Lahtinen1970
H. Setälä1973
S. Vaahtera1989
K. Rönn2003